Usva sai kolme viikkoa sitten vaikean epilesia-tyyppisen kohtauksen, jonka lopettamiseksi se jouduttiin viemään Viikkiin saamaan hoitoa. Pitkittynyt kohtausten sarja kesti yli tunnin ja ehti vahingoittaa Usvan aivoja jossain määrin, sillä ainakin oikean puolen näkö ja kuulo menivät. Usvallahan ei ole aiemmin ollut epilepsiaa, joten oli todennäköisintä, ettei kyse ollut aidosta epilepsiasta vaan aivokasvaimen tai veritulpan tai vuodon aiheuttamasta ongelmasta.
Usva saatiin kuitenkin kotiin saattohoitoon, kuten lääkäri asian ilmaisi. Kolme päivää kohtauksen jälkeen Usva oli hyvin levoton ja ravasi ympäriinsä. Pari päivää ehti jo näyttää paremmalta, kunnes yhdeksän päivää ensimmäisestä kohtauksesta tuli uusi kohtaus. Tällä kertaa onneksi vain yksi kramppaus ja tilanne oli ohi, mutta Usva oli kovin väsynyt sen jälkeen.
Viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli seuraava kohtausten sarja, useita lievempiä kohtauksia ja yksi voimakkaampi kramppaus. Sunnuntain Usva nukkui. Maanantain vastaisena yönä tuli taas kaksi kramppauskohtausta ja koko alku viikon se vaelteli ympääriinsä huojuvin askelin. Keskiviikkoaamuna se vielä jaksoi kiertää puolen kilometrin lenkin ja syödä normaalisti. Päivän se taas vaelsi ja illalla rauhottui syliin nukkumaan. Sen tajunnan taso oli jo selvästi laskenut, eikä se herännyt syömään. Eilen aamuyöstä se kävi pihalla pissalla viimeisen kerran.
Torstaina puolen päivän aikaan herättelin Usvaa, mutta se oli kovin väsynyt, eikä meinannut herätä. Kannoin sen pihalle, mutta sen jalat eivät enää kantaneet. Sen jälkeen se ei enää tullut juurikaan tajuihinsa. Tänä aamuna neljän aikaan se lakkasi hengittämästä ja pian sen jälkeen pysähtyi kultainen sydän, joka jatkaa sykkimistään kaikissa virtaviivaisissa whippeteissä.
 |
| Usva hoitamassa lapsenlapsiaan |
Usva haudataan tänään helmikuussa kuolleen Helgan viereen. Helgan ansiosta Usva aikoinaan meille tulikin.
